Eilisistä postin mukana tulleista tarvikkeista virisi neulontavire, joka pisti miettimään neuletapaamiseen osallistumista pitkästä aikaa. Illalla myöhään lankakerä ja sopiva puikko laukkuun, jotta suoraan töistä voi päräyttää paikalle . Tänäänhän oli tammikuun ensimmäinen arkikeskiviikko... Aamulla töissä heti maininta työkaverille, että olen ajoissa lähdössä töistä tapaamiseen. Jep, tietävät harrastuksen ja nyökyttelevät asiaankuuluvasti... Koko päivän pidän mielessä, että hommat ovat ajoissa siinä mallissa jotta lähtö onnistuu sujuvasti.

Mikä ihmeen etiäinen sitten tuli puoli neljän maissa, että soitin Hepsille varmistussoiton: olettehan te vielä siellä? Hepsiltä kysymys: missä siellä? No minä vastaamaan että neuletapaamisessa. Siinä samassa, ihan kuin olisin lukenut Hepsin blogia, silmien edessä vilahti teksti "seuraavan kerran vasta helmikuussa". Voi peijooni! Ymmärrys ei aina kulje yhtäaikaa lukutaidon kanssa!!!

No, onneksi soitin. Olisi se ollut noloa kysellä Puistokahvilan rouvalta, että mikäköhän nyt on kun neulojia ei näy ... Nyt on ainakin merkattu allakkaan helmikuun 3. Silloin siis paikalle!